Asetelmakerroin

Asetelmakerroin mittaa otanta-asetelman tilastollista tehokkuutta suhteessa yksinkertaiseen satunnaisotantaan^[1]. Se määritellään seuraavasti:

${\displaystyle deff({\hat {t}})={\frac {{\hat {v}}({\hat {t}})}{{\hat {v}}_{SRS}({\hat {t}})}}}$,

missä osoittaja on otanta-asetelman totaaliestimaattorin otosvarianssi ja nimittäjä on oletettu yksinkertaisen satunnaisotannan otosvarianssi, joka tulisi kyseeseen samanlaisen otoskoon suhteen. Asetelmakertoimen avulla pystytään laskemaan myös tehokas otoskoko seuraavasti:

${\displaystyle n_{eff}={\frac {n}{deff({\hat {t}})}}}$,

missä todellinen otoskoko n on jaettu totaaliestimaatin asetelmakertoimella.

Survey-otannassa luonnollinen päämäärä on tietysti se, että ${\displaystyle deff({\hat {t}})<1}$. Tällaisissa tilanteissa lisäinformaation käyttö otanta-asetelman rakentamisessa on hyödyllistä. Ositettu otanta ja otanta otosyksikön koon mukaan (PPS) ovat useimmiten käytetyimmät tähän tarkoitukseen. Tehokkuutta voidaan myös parantaa lisäämällä avustavaa dataa estimointiproseduuriin malliavusteisten tekniikoiden avulla.

Ryväsotannassa törmätään usein tilanteeseen jolloin ${\displaystyle deff({\hat {t}})>1}$. Tämä johtuu siitä, että rypäissä esiintyy sisäkorrelaatiota kiinnostuksen kohteina olevien muuttujien suhteen.

Mikäli ${\displaystyle deff({\hat {t}})=1}$, niin otanta-asetelman tehokkuus on samansuuruinen kuin se olisi yksinkertaista satunnaisotantaa käytettäessä.