Chung Ju-yung

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Chung Ju-yung
정주영
Ju-yung lokakuussa 1998 Panmunjomissa.
Henkilötiedot
Muut nimet	Jung Joo-young
Syntynyt	25. marraskuuta 1915 Tongchŏ, Korean protektoraatti
Kuollut	21. maaliskuuta 2001 (85 vuotta) Songpa-gu, Soul, Etelä-Korea
Kansalaisuus	Korea Etelä-Korea
Ammatti	Yrittäjä, liikemies ja poliitikko
Vanhemmat	Chung Bong-sik ja Han Sung-sil
Puoliso	Byeon Jung-seok
Lapset	11 + 2
Muut tiedot
Lempinimet	The Bulldozer Asan [1]
Aktiivisena	n. 1933–1998
Koulutus	Kungfutselaisuus tyylinen peruskoulu
Merkittävät teokset	(Muun muassa nämä yritykset:) Hyundai Motor Company Hyundai Hyundai Heavy Industries Hyundai Engineering & Construction
Järjestö	(Puolue) Kansallinen yhtenäisyyspuolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Chung Ju-yung tai Jung Joo-young (hangul: 정주영; hanja: 鄭周永; uudistettu latinisaatio: Jeong Ju-yeong; 25. marraskuuta 1915 Tongchŏ, Korean protektoraatti – 21. maaliskuuta 2001 Songpa-gu, Soul, Etelä-Korea) oli eteläkorealainen, yrittäjä, liikemies, poliitikko ja Etelä-Korean sodanjälkeisen teollistumisen vauhdittaja. Hän oli muun muassa Hyundain, Hyundai Motor Companyn ja Hyundai Heavy Industriesin perustajajäsen.

Chungilla oli suuri vaikutus vuoden 1988 kesäolympialaisten saamisesksi Etelä-Koreaan vuonna 1988. Vuonna 1992 Chung perusti kansallisen yhtenäisyyspuolueen ja asettui puolueen kautta ehdolle samana vuonna Etelä-Korean presidentinvaalissa. Vaalissa hän sijoittui kolmanneksi saaden 16 prosenttia äänistä. Chung oli uskonnoltaan vahvasti kungfutselainen ja noudatti uskonnon tapoja ja hyveitä. Hän heräsi esimerkiksi monina aamuina hyvin aikaisin ja kutsui perheenjäseniään aikaisille aamupalalle. 

Chung oli 1990-luvulla Etelä-Korean rikkain henkilö lähes neljän miljardin dollarin omaisuudellaan. Chung oli yksi Etelä-Korean suurimmista hyväntekiöistä ja vuonna 1997 Forbes -lehden tutkimuksessa Chung sijoittui kolmanneksi suurimmaksi hyvätekijäksi rahamäärällä mitattuna. Hän lahjoitti elämänsä aikana yhteensä arvioudusti yli miljardi euroa hyväntekeväisyyteen. Vuonna 1977 Chung perusti Asan-säätiön, jonka tarkoitus on parantaa erityisesti Etelä-Korean köyhien ihmisten elinoloja.

Chung Ju-yung syntyi vuonna 1915 Asan-rin pienessä kylässä Tongchŏssa Kōgenin maakunnassa, Japanin miehittämässä Koreassa. Hän syntyi Chung Bong-sikin ja Han Sil-Chungin köyhään pohjoiskorealaiseen talonpoikaisperheeseen ollen perheen kahdeksasta lapsesta vanhin.^[2][3]

Chung Ju-yungin isä Chung Bong-sik syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli vuonna 1914, ja Chungin äiti Han Sil-Chung syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli 1914.^[4][5] Chung Ju-yungin vanhemmat olivat maanviljelijöitä, jotka kasvattivat riisiä ja erillaisia vihanneksia. Chungin äiti kasvatti myös mulperiperhosia saadakseen perheelle lisätuloja.^[6]

Chung Ju-yung joutui tekemään perheensä kanssa lähes joka päivänä pitkiä päiviä töitä, mutta työn jälkeen perhe ei välttämättä pystynyt tarjoamaan ruokaa puhumattakaan kunnollisesta sellaisesta. Chung joutui heräämään usein jo neljältä aamulta töihin.^[7] Perheellä ei ollut mahdollista käyttää kunnollisia vaatteita eikä mahdollisuutta kunnolliseen sairaanhoitoon.

Vaikka Chungin työpäivät olivat pitkiä ja rankkoja hän ei kuitenkaan useasti valittanut niistä. Hän oli saanut lapsuudessa lempinimen Puskutraktori. Lempinimi oli annettu Chungille hänen erilaisen lähestymistapansa töihin takia. Chung ei kuitenkaan itse pitänyt ikinä lempinimestään.^[8]

Chung kävi kotikylässään hänen isoisän johtamassa kungfutselaisuudessa peruskoulussa aina, kun hän ei ollut tekemässä perheen maatilalla töitä. Koulutus oli talonpoikaperheen lapsella harvinaista Koreassa 1920-luvulla. Chung haaveili nuorena opettajan ammatista, mutta perheen heikko rahatilanne ja rajoittava ympäristö esti nämä haaveet. Perheen sijainnin ja köyhyyden vuoksi Chungilla ei ollut mahdollista myöskään mihkään muuhunkaan korkea-asteen koulutukseen.^[6]

Chungin lahjakkuus liiketoiminnassa tuli ilmi jo nuorena, kun hän teki puunmyyntimatkoja kaupunkiin. Kaupungin nopeatempoinen ympäristö ja kaupunkilaisten parempi elintaso sai hänet ajattelemaan pakenemista hänen perheen luota.^[9]

16-vuotiaana Chung ja hänen ystävänsä pakenivat köyhää ja rajoitettua maatilaelämää työn perässä Chongjiin. He työskentelivät aluksi kaupungissa rakennustyöntekijöinä pitkiä päiviä alhaisella palkalla. Vaikeista työoloista huolimatta Chung nautti siitä, että hän pystyi tekemään töitä ja ansaitsemaan rahaa itsenäisesti. Chung ja hänen ystävänsä jatkoivat työtä noin kaksi kuukautta, kunnes Chungin isä sai tietää heidän olinpaikastaan ja heidän piti palata koti kyläänsä, Asan-riin.

Ensimmäinen pakomatka, jolle Chung ja hänen ystävänsä olivat lähteneet, sai hänet kiinnostumaan maa- ja vesirakentamisesta. Työn tekeminen itsenäisesti antoi hänelle suuren onnistumisen tunteen. Palattuaan matkalta kotikylään Asan-riin, hän suunnitteli pakenemansa toisen kerran. Tällä kertaa hän suunnitteli pekenemista kohti Keijōta (entistä Hanseongin aluetta, nykyistä Soulin kaupunkia). Kahden seuralaisen kanssa Chung lähti kohti Keijōta huhtikuussa 1933.

Toinenkin pakoyritys epäonnistui. Yksi matkan seurueen jäsen jäi jo aikaisessa vaiheessa kiinni. Lisää epäonnea kohtasi pako seuruetta, kun Chung ja hänen ystävänsä tapasivat muukalaisen, joka huijasi heitä. Muukalainen lupasi heille työpaikkoja, mutta sen sijaan hän varasti heidän rahansa ja muut tavarat. Matka päättyi, kun Chungin isä löysi hänet ja hänen ystävänsä Chungin isoisän talon lähistöltä.

Chung oli jälleen päätynyt hänen perheensä maatilalle. Maatilalle hän jäi vuodeksi auttamaan isäänsä perheen tilan työtehtävissä. Oltuaan vuoden perheen tilalla hän koki, että hänen velvollisuutensa perhettä kohtaan oli suoritettu. Chung päätti, että oli taas aika yrittää paeta perheen köyhyydestä ja päätti paeta jälleen Keijōhon. Hän onnistui saamaan junalipun 70 wonilla myymällä yhden isänsä lehmistä.^[10]

Saavuttuaan Keijōhon Chung ilmoittautui paikalliseen kirjanpitokouluun toivoen voivansa aloittaa kirjanpitäjän uran. Asiat sujuivat Keijōssa ongelmitta kahden kuukauden ajan. Kahden kuukauden jälkeen Chungin isä onnistui kuitenkin löytämään hänet ja vei hänet lievän riidan jälkeen takaisin perheen tilalle.

Chung oli pakenut perheen köyhää ja rajoittamaan elämää kolme kertaa aiemmin, mutta hän oli epäonnistunut kaikissa yrityksissä. Vuonna 1933 Chung yritti jälleen pakenemista. Hän lähti yöllä pakkoavioliitosta pakenevan ystävän kanssa. Chung oli valmis ottamaan minkä tahansa työn vastaan. Hän työskenteli ensin Jinsenissä (nykyisessä Incheonissa) rakennustyöläisenä rakennustyömaalla ja yleismiehenä tärkkelyssiirappitehtaalla.

Vuoden työskentelyn jälkeen Chung matkusti Keijōhon (nykyisen Soulin) ja työskenteli erilaisissa tehtävissä, kuten rautatien rakentamisessa ja kirjanpidossa.^[11] Chung sai lopulta pysyvän työpaikan kaupungista Bokheung-riisikaupan tavarankuljettana. Chungin uusi työ riisikaupassa tarjosi hänelle paremmin tilaa kehittyä, ja hän menestyi työssä paremmin kuin aikaisemmissaan työtehtävissä.

Lopulta Chung päätti jatkaa työssään kokopäiväisesti. Hän toi riisikaupalle hyvää mainetta, mikä teki omistajaan niin suuren vaikutuksen, että hän antoi Chungin hoitaa myymälän kirjanpitoa vain kuuden kuukauden työskentelyn jälkeen. Kirjanpitäjänä toiminen kehitti entisestään Chungin liiketoimintataitoja.

Vuonna 1937 riisikaupan omistaja sairastui ja antoi myymälän omistuksen Chungille. Chungista tuli 22-vuotiaana kaupan uusi omistaja ja vaihtoi myymälän nimeksi Kyungil. Kaupan myynti kasvoi tasaisesti ja teki hyviä tuloksia vuoden 1939 alkuun asti. Vuonna 1939 Japani halusi turvata riisitoimitukset Koreaan ja Japanin armeija otti käyttöön sortavan riisinjakelujärjestelmän, joka pakotti korealaiset yritykset luopumaan omasta riisin kaupasta.

Epäonnistuneen riisikaupan jälkeen Chung palasi kotikyläänsä ja pysyi siellä vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 hän päätti uudelleen yrittämistä Keijōssa. Keijōssa Chung perusti A-do-autokorjaamon 3000 wonin lainalla. Aluksi Chung käytti yrityksen tilana ystävältä ostamaa huoltotallia.

Yrityksen huoltotalli paloi kuitenkin jo kuukauden avaamisen jälkeen. Palon jälkeen Chung joutui maksamaan yrityksen velat ja korvaamaan asiakkailleen heidän autojensa vahingot. Chung päätti ottaa 3500 wonin lainan ja rakensi uuden paremman autotallin. Chung halusi, että asiakkaan auto korjattaisiin mahdollisimman nopeasti ja otti nopeuden yrityksen pääpainoksi. 

Kolmessa vuodessa yrityksen työntekijöiden määrä kasvoi alun 20:stä 70 työntekijään. Vuoteen 1943 mennessä yrityksen työvoima oli yhteensä noin 80 henkeä. Vuoteen 1943 mennessä Chung oli maksanut takaisin koko yrityksen lainan ja asettanut perheensä kanssa asumaan Keijōhon. Vuonna 1943 Japanin piti valmistaa sotaan liittyviä laitteita toisen maailmansodan takia, joten Japani otti Chungin autotallinsa omistukseensa ja yhdisti sen läheiseen terästehtaaseen. Yritys suljettiin lopulta tämän takia.

Vuonna 1967 Chung oli perustamassa Hyundai Motor Companyä. Hyundaista tuli 1970-luvulla Etelä-Korean suurin autovalmistaja. Hyundai oli tappiollinen alunperin ensimmäisen 7 vuoden ajan ja ihmiset ehdottivat, että yritys pitäisi sulkea välittömästi. Lopulta Chung sai Hyundaista tuottoisan yrityksen. Etelä-Koreaan valmistui vuonna 1968 Hyundain omistama maailman suurin autotehdas, Ulsanin tuotantolaitos vuosittaisella 1,6 miljoonan auton tuotantokapasiteetillaan.^[12]

Hyundai teki kaksi vuotta yhteistyötä Fordin kanssa. Yhteistyö päättyi kun Hyundain ja Fordin välit huononivat. Ford yhteistyön jälkeen Hyundai yritti tehdä 1970-luvulla yhteistyötä General Motorsin ja Volkswagenin kanssa, mutta he kieltäytyivät yhteistyöstä. Hyundai teki myöhemmin yhteistyötä japanilaisten Mitsubishin kanssa.

Chung ja Hyundai esittelivät kaksi automallia, Hyundai Ponyn vuonna 1975 ja Hyundai Excelin vuonna 1986 käytmällä apuna niiden luomisessa eurooppalaista asiantuntemusta.^[13][14] Hyundain Pony ensimmäinen laajalti myyty massatuotantoauto Koreassa. Auto oli sen halpuuden takia suosittu Etelä-Koreassa, mutta se oli valtava epäonnistuminen myynnissä ulkomailla. Auton laatu oli heikko ja siinä oli useita teknisiä puutteita. Hyundai Excelistä tuli puolestaan valtava menestys erityisesti Yhdysvalloissa.

Vuonna 1987 72-vuotiaana Chung jäi eläkkeelle Hyundaista ja hänestä tuli yrityksen kunniapuheenjohtaja. Chungin eläkkeelle jäämisen jälkeen hänen veljensä ja poikansa johtivat yritystä. Nykyään Hyundai on maailman kolmanneksi suurin autoyhtiö.

Korean vapautumisen Japanin hallinnasta vuoden 1945 jälkeen Chung perusti 31-vuotiaana vuonna 1947 alunperin rakennusyhtiönä toimineen Hyundain. Yrityksessä oli perustaessaan yhteensä 11 työntekijää.^[15] Hyundai-sana tarkoittaa koreaksi modernia. Hyundai laajensi yritystoimintaa Etelä-Korean ulkopuolelle vasta vuonna 1965.^[16] Nykypäivänä Hyundai-konsernissa on yhteensä 42 yritystä.

Vuonna 1947 Chung perusti suunnittelu- ja rakennusyritysen Hyundai Engineering & Constructionin. Yrityksellä oli suuri merkitys Etelä-Korean talouskasvussa ja jälleenrakentamisessa toisen maailmansodan jälkeen. Alunperin yrityksen nimi oli Hyundai Togeon (Hyundai-rakennusyritys), mutta nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1950.^[17]   

Hyundai Engineering & Construction on nykyäänkin yksi Etelä-Korean merkittävistä rakennusyhtiöstä. Yritys teki ensimmäisen ulkomaisen rakennusprojektin vuonna 1965.^[18][19] Yrityksellä on ollut monia paljon muitakin merkittäviä rakennustöitä Lähi-idässä.^[17] 

Chungin panos panlaivanrakennusalalle oli erittäin merkittävä. Hän perusti nykyään yhden maailman suurinman laivanrakennusyhtiön, Hyundai Heavy Industriesin vuonna 1972. Yhtiö rakensi ensimmäisen aluksen vuonna 1974.^[20] Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen Hyundai Heavy Industries on ollut yksi maailman johtavista laivanrakentajista maailmalla.^[14]

Korea sodan aikana vuonna 1950 Chung hylkäsi silloiset rakennusprojektinsa ja pakeni nuoremman veljensä ja perheensä kanssa Busaniin oman ja perheen turvallisuuden vuoksi. Hänen kuudes poikansa Chung Mong-joon syntyi siellä. Chung jatkoi Busanissa liiketoimintaansa ja yrityksien kehittämistä. Kun YK-joukot saivat Soulin takaisin hallintaansa, Chung pääsi Soulin jatkamaan liiketoimintaa.

Chung korjasi kuorma-autoja Yhdysvaltain armeijalle Korean sodan jälkeen.^[11] Hän teki myöhemmin sopimuksen Yhdysvaltain armeijan kanssa. Sopimuksessa Chung rakensi Etelä-Koreaan toimitiloja armeijan henkilöstölle. Sopimuksen luomisessa auttoi Chungin nuorempi veli, joka osasi puhua hyvin englantia ja oli hyvissä väleissä Yhdysvaltain armeijan insinöörien kanssa.

Chungista oli tullut menestyvä liikemies ja hänen liiketoimintonsa toimivat maailman laajuisesti, yhteensä kuudella eri mantereella.^[21] Vaikka hän menestyi hyvin ja pyysi liiketoiminnassa huipulla, hän pysyi työskentelyssä kurinalaisena ja työskenteli kovasti pitkiä päiviä.^[11]

Chung teki Etelä-Korean valtion kanssa sopimuksia ja auttoi Etelä-Korean infrastruktuurin rakentamisessa. Hän oli mukana rakentamassa Etelä-Koreaan useita merkittäviä rakennusprojekteja.

Chung oli mukana rakentamassa muun muassa vuonna 1967 Soyangjoelle Soyangin patoa, Etelä-Korean toiseksi vanhinta ja vilkkaimmin liikennöityä moottoritietä Gyeongbun moottoritietä vuonna 1968 ja vuonna 1972 Busanissa ja Ulsanissa sijaisevaa Korin ydinvoimallalaitosta.

Chung loi vuonna 1970 Ulsanin sataman Ulsanin telakan, maailman suurimman telakan. Ensimmäinen alus valmistui telakan ollessa vielä kesken kolmessa vuodessa (arvioidun yhden vuoden sijaan). Telakalla laivoja rakensi Chungin perustama Hyundai Heavy Industries, jonka toimisto sijaitsi siellä.

Chung johti Etelä-Korean valtion komiteaa, jonka tavoitteena oli isännöidä vuoden 1988 kesäolympialaisia. Chung tunnetaan onnistuneesta lobbauksesta Etelä-Korean puolesta vuoden 1988 kesäolympialaisten isännöimiseksi. Hän lahjoitti muun muassa ilmaisia kukkakimppuja Kansainvälinen olympiakomitean jäsenille.^[22] Kisojen saaminen Etelä-Koreaan nosti laajasti suuresti Chungin mainetta ja arvostusta Etelä-Koreassa.^[23]

Chung perusti vuonna 1992 kansallisen yhdistymispuolueen.^[24] Chung pyrki perustamansa puolueen kautta Etelä-Korean presidentiksi vuoden 1992 Etelä-Korean presidentinvaalissa. Hän sijoittui vaalissa kolmanneksi noin 16 prosentilla äänistä.^[25][26]

Vaalin jälkeen Chung joutui mahdollisten taloudellisten sääntöjen rikkomisesta tutkintaan, ja helmikuussa 1993 hän erosi puolueesta. Chung tuomittiin lopulta kolmeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen vaalilain rikkomisesta. Hänet todettiin syylliseksi yhteensä 62,8 miljoonan Yhdysvaltain dollarin Hyundai Groupin rahojen käyttämisen hänen omiin poliittisiin kampanjoihinsa. Chung olisi voitu tuomita rangaistuksiin myös ikänsä vuoksi, koska Chung asettui vaaleihin yli-ikäisenä, 78-vuotiaana.^[27]

Chungin hyväntekeväisyys erotti hänet muista sukupolvensa liikemiehistä. Hän lahjoitti elämänsä aikana arvioidusta yli miljardi Yhdysvaltain dollaria hyväntekeväisyyteen. Chung rahoitti erityisesti eteläkorealaista korkeakoulutusta.^[28] Vuoden 1997 Forbes-lehden tutkimuksessa Chung sijoittui kolmanneksi suurimmaksi hyväntekijäksi rahamäärällä mitattuna Walter Danebergin (1,2 miljardia dollaria) ja George Sorosin (1,1 miljardia dollaria) jälkeen.^[29]

Vuonna 1977 Chung perusti Asan-säätiön, jonka toiminta-alue on verrattavissa Fordin tai Rockefeller-säätiön toimintaan. Säätiön tarkoitus on parantaa erityisesti Etelä-Korean köyhien ihmisten elinoloja. Asan-säätiö perusti yhteensä yhdeksän sairaalaa ympäri Etelä-Koreaa, rakensi Ulsanin lääketieteellisen korkeakoulun ja rahoitti Asanin elämäntieteiden tutkimusinstituuttia. Säätiö tuki myös laajasti akateemista tutkimusta.^[21] Chung toimi purustamansa säätiön ensimmäisenä puheenjohtajana.^[30][31]

Chung meni naimisiin Byeon Jung-seokin kanssa tammikuussa 1936. Parille syntyi yhteensä 11 lasta, kahdeksan poikaa ja kolme tytärtä.^[32] Byeon ja Chung olivat syntyneet lähellä toisiaan, toistensa naapuristossa.^[33]

Lisäksi Chungilla oli kaksi aviotonta tytärtä vuonna 1953 syntyneen Kim Gyeong-heen kanssa. Hän oli aloittanut suhteen Kimin kanssa vuonna 1973. Suhde ja siitä syntyneet lapset tunnustettiin vasta Chungin kuoleman jälkeen.^[34][35] Jotkut uskovat, että Chungin pojilla on ollut useita eri äitejä.^[36]

Chungilla oli yhteensä viisi veljeä ja yksi sisar.^[37][38]

Chung kirjoitti vuonna 1992 julkaistun omaelämäkerran I ttang-e taeeonaseo, joka on käännetty englanniksi nimellä Born of This Land: My Life Story, ja jonka on kustantanut Asan Seowon.^[39][40]

Chung oli uskonnoltaan vahvasti konfutselainen. Hän noudatti tarkasti konfutselaisia tapoja ja hyveitä. Chung kutsui kuusi poikaansa yli 30 vuoden ajan aamiaiselle hänen kanssaan klo 5.30. Aamupalaa ennen Chung oli ollut yleensä hereillä kaksi tuntia, jolloin hän oli lukenut lehtiä ja soittanut puheluita. Chung noudatti erittäin ahkeraa ja kurinalaista työmoraalia ja odotti samaa työmoraalia kaikilta muiltakin ihmisiltä.^[36] Chung uskoi vahvasti myös toivoon, positiivisuuteen ja laajaan ajatteluun.^[2]

Chungin omaisuudeksi arvioitiin 1990-luvulla olevan noin 4 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä rahasumma teki hänestä Etelä-Korean silloisen rikkaimman miehen. Chungin omaisuuden arvo on laski hieman kuitenkin ennen hänen kuolemaansa.^[41]

Chung oli ensimmäinen eteläkorealainen liikemies, joka vieraili elämsä aikana Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.^[42] Vuonna 1995 Time-lehti nimesi hänet kuudenneksi merkittäväksi aasialaiseksi yritysjohtajaksi.^[43] 

Chungin maine yritysjohtajana ja liikemiehenä kärsi hänen viimeisinään vuosinaan, koska hän ei onnistunut toteuttamaan merkittäväviä uudistuksia Hyundaissa. Hän oli jäänyt Hyundaista eläkkeelle jo kauan sitten, mutta säilytti yrityksessä huomattavan vaikutusvallan hänen kuolemaansa asti.^[44]

Viimeisinä vuosinaan Chung tuki Etelä-Korean ja Pohjois-Korean yhdistämistä yhdeksi valtioksi. Hän kävi yksityisissä keskusteluissa molempien valtioiden johtajien kanssa.^[11] Chung oli vuonna 1989 ensimmäinen siviili, joka ylitti Korean demilitarisoidun vyöhykkeen Korean jakautumisen jälkeen.^[45][46]

Kesäkuussa vuonna 1998 83-vuotiaana hän paimensi noin 500 lehmää Korean demilitarisoidun vyöhykkeen kautta Pohjois-Koreaan Panmujeomiin. Hän maksoi tuhatkertaisen takaisinmaksun Pohjois-Korean hallitukselle lehmästä, jonka hän oli myynyt ostaakseen junalipun paetakseen isänsä tilalta.^[47][48]

Saman vuoden lokakuussa Chung paimensi uudelleen lehmiä, tällä kertaa 501 lehmää jälleen Panmujeomiin. Vierailut olivat isoja tapahtumia Pohjois-Koreassa, ja niillä oli iso merkitys alueeseen. Toisella matkalla hän tapasi Pohjois-Korean silloisen johtajan Kim Jong-ilin.^[2][49]

Chung kuoli 85-vuotiaana 21. maaliskuuta 2001 kello 22.17 keskiviikkoiltana keuhkokuumeen aiheuttamiin hengitysvaikeuksiin kotonaan Soulissa. Kuolinhetkellä Chungin vuoteen vieressä olivat hänen viisi poikaansa ja kolme veljeä. Hän oli ollut usein sairaalahoidossa tai lääkärien hoidossa kotonaan vuoden 2000 keväästä lähtien.^[50][51]

Chungin kuoleman jälkeen lehdistö ja monet tunnetut henkilöt lähettivät Chungin perheelle suruvalitteluita. Suruvalitteluita lähettivät muun muassa Etelä-Korean silloinen presidentti Kim Dae-jung ja Pohjois-Korean silloinen johtaja Kim Jong-il.^[52] Chung haudattiin buddhalaisten ja konfutselaisten tavanomaisten rituaalien mukaisesti perheen hautausmaalle Hanamiin Kyonggin maakuntaan.^[50] 

Chungim vaimo Byun Joong-seok kuoli 88-vuotiaana 17. elokuuta 2008 osittain pitkäaikaisiin sydänsairauksiin ja korkeaan verenpaineeseen. Byun haudattiin samalle hautausmaalle miehensä ja poikansa kanssa.^[53][54]

Chung jakoi testamenttissaan Hyundain kuuden eloonjääneen poikansa kesken. Jokainen Chungin poika sai ainakin yhden yrityksen. Jotkut, jotka tekivät Chungiin riittävän vaikutuksen, saivat kaksi, kolme tai enemmän yrityksiä omistukseensa.^[55]

Lokakuussa 2011 perustettiin voittoa tavoittelematon Asan Nanum -säätiö. Säätiön tarkoitus on tukea ja edistää nuorten yrittäjyyttä ja levittää siitä tietoa.^[56] Säätiön kotipaikka sijaitsee Soulissa, Etelä-Koreassa. Säätiö järjestää vuosittain Etelä-Koreassa Chung Ju-yungin mukaan nimetyn startup-kilpailun.^[57]

Chung on yksi Etelä-Korean historian tunnetuimmista ja ihailluimmista liikemiehistä. Hänen identiteettinsä vallitsee edelleen nykyaikaisessa eteläkorealaisessa yhteiskunnassa ja teollisuudessa. Chungin yrityksillä oli erittäin suuri vaikutus Etelä-Korean teollisuuden kasvamiseen ja kehittämiseen sotien jälkeen.^[58]

Suuri osa Hyundain nykyisestä menestyksestä johtuu laajalti Chungin oivalluksesta ja päättäväisyydestä, joita hän tarvitsi perustaessa Hyundaita.^[59]

Chung sai vuonna 1970 Etelä-Korean silloiselta presidenttiltä Park Chung-heeltä "pronssitornin teollisuusmitalin" Gyeongbun moottoritien avajaisseremoniassa Daegussa.^[60] Hänet lyötiin vuonna 1977 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi.^[61]

Chung sai vuonna 1982 American Academy of Achievementin Golden Plate -palkinnon.^[62] Hän sai vuonna 1992 Kansainväliseltä olympiakomitealta kultamitalin panoksestaan kansainvälisessä urheilussa.^[63][64]

• Richard M. Steers: Made in Korea: Chung Ju Yung and the Rise of Hyundai. Psychology Press, 1999. ISBN 978-0-415-92050-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Riya Singh: Lets get to know about Hyundai’s founder ‘Chung Ju Yung’. Medium. 30.9.2023. (englanniksi)
• Wenzhou, Zheng: The Foolish Old Man Zheng Zhouyong in the Automobile Kingdom. China Society Publishing House, 2015. ISBN 9787508749600. (kiinaksi)
• Hongtao Qiu ym: guo zhi zao: Zheng zhou yong he xian dai ji tuan de jue qi. Xinhua Publishing House, 2000. ISBN 9787501149070. (kiinaksi)

• Donald Kirk: Korean Dynasty: Hyundai and Chung Ju Yung. Asia 2000, 1994. ISBN 978-1-56324-425-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Richard M. Steers: Made in Korea: Chung Ju Yung and the Rise of Hyundai. Psychology Press, 1999. ISBN 978-0-415-92050-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

• Chung Ju-Yung: Born of this land: my life story. Seoul: Asan Academy, 2019. ISBN 979-11-961934-4-7. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chung Ju-yung Wikimedia Commonsissa

• Chung Ju-yung (koreaksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Japani Tšekki Korea Tieteilijät CiNii Muut IdRef