Ferenc Herczeg

Ferenc Herczeg
Ferenc Herczeg 1905.
Henkilötiedot
Syntynyt	22. syyskuuta 1863 Versec, Itävalta-Unkari (nyk. Vršac, Serbia)
Kuollut	24. helmikuuta 1954 (90 vuotta) Budapest, Unkari
Ammatti	prosaisti, draamakirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	unkari
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ferenc Herczeg (alun perin Franz Herzog^[1], 22. syyskuuta 1863 Versec (nyk. Vršac) – 24. helmikuuta 1954 Budapest^[2]) oli aikoinaan suosittu unkarilainen kirjailija, lehtimies ja konservatiivis-kansallismielinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Herczeg syntyi 1863 Versecin (saks. Werschetz, serb. Vršac) kaupungissa, joka silloin kuului Itävallan keisarin hallitseman Unkarin kuningaskunnan Temesin lääniin, nykyään Serbian Vojvodinaan. Hänen vanhempansa, apteekkari ja sittemmin Versecin pormestari Ferenc (Franz) Herzog ja vauraan rakennusyrittäjän tytär Lujza (Louise) Hoffmann, olivat paikallista saksalaisväestöä, jonka esi-isät olivat muuttaneet Sleesiasta Maria Teresian aikaan. Koti, koulu ja ympäristö olivat saksankielisiä, ja unkarin kieli nousi Herczegin vahvimmaksi kieleksi vasta kun hänen vanhempansa vuonna 1876 lähettivät hänet unkarinkieliseen kouluun Szegediin, missä hän löysi unkarinkielisen kirjallisuuden, etenkin suuresti ihailemansa Mór Jókain. Sittemmin Herczeg on julistanut, että hänen vakaumuksensa mukaan "kuokkamies voi olla švaabi [= saksalainen] tai slovakki, mutta kulttuuri-ihminen voi Unkarissa olla vain unkarilainen. Jos se tekee minusta kansani luopion, niin ei haittaa. Olen sitä Miklós Zrínyin ja Sándor Petőfin seurassa".^[3]

Vuonna 1881 Herczeg aloitti oikeustieteen opinnot Budapestissa ja toimi valmistuttuaan asianajajana muutaman vuoden, mutta ei tuntenut kutsumusta lakimiehen uralle. Ensimmäiset artikkelinsa ja novellinsa hän sai julki Pesti Hírlap -lehdessä 1886, esikoisromaani Fenn és lenn (’Ylhäällä ja alhaalla’) ilmestyi 1890 ja sai heti hyvän vastaanoton. Tästä alkoi suositun kirjailijan ura: Herczegin romaanit ja novellit kuluivat kansan käsissä. Vuodesta 1894 hän toimi myös perustamansa viikkolehden Új Idők (’Uudet ajat’) päätoimittajana. Vuonna 1896 hänet valittiin valtiopäiville kotikaupunkinsa edustajaksi; poliitikkona hän edusti ihailemansa István Tiszan kansallis-konservatiivista linjaa. Vuonna 1899 Herczeg valittiin Unkarin Tiedeakatemian kirjeenvaihtaja- ja vuonna 1910 varsinaiseksi jäseneksi.^[3]

Vuonna 1906 Herczeg avioitui itseään 25 vuotta nuoremman Júlia Grillin kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi ja päättyi eroon ensimmäisen maailmansodan aikana.^[4][3]

Vuonna 1919 lyhytikäinen Unkarin neuvostotasavalta sosialisoi Új Idők -lehden, erotti Herczegin päätoimittajan paikalta, ja hän joutui vähäksi aikaa vankilaan. Neuvostotasavallan kaaduttua hän palasi lehtensä johtoon ja jatkoi kirjallista toimintaansa.^[3] Vuosina 1925, 1926 ja 1927 Unkarin tiedeakatemia ehdotti hänelle Nobelin kirjallisuuspalkintoa,^[5] erityisesti historiallisesta romaanista Az élet kapuja (’Elämän portti’, 1919). Romaani sijoittuu renessanssiajan Roomaan, missä paavinvaalin yhteydessä käytävä poliittinen peli uhkaa ratkaista myös turkkilaisten hyökkäystä odottavan Unkarin kohtalon, ja sen voi nähdä heijastavan Trianonin rauhan jälkeisessä tilanteessa suosittuja myyttejä kohtalon kolhimasta, sankarillisesti mutta yksinään taistelevasta Unkarista.^[6]

1920- ja 1930-luvuilla Herczegistä tuli Unkarissa ns. revisioliikkeen eli Trianonin rauhassa menetettyjen alueiden palauttamista ajavan liikkeen johtohahmo, ja 70-vuotissyntymäpäivänään 1933 hän sai useita korkeita kunnianosoituksia.^[3] Herczeg ihaili Mussolinin fasismia mutta ei hyväksynyt Hitleriä,^[7] ja hän kuului niihin harvoihin parlamentin ylähuoneen jäseniin, jotka eivät äänestäneet 1930-luvun lopulla säädettyjen juutalaislakien puolesta. Hän myös vastusti Unkarin liittymistä toiseen maailmansotaan Hitlerin Saksan rinnalla.^[6]

Toisen maailmansodan jälkeen Herczeg vetäytyi syrjään julkisuudesta. Vuonna 1949 hänet erotettiin Unkarin kirjailijaliitosta ja Unkarin Tiedeakatemiasta.^[7] Samana vuonna hänet häädettiin Budapestin-talostaan, ja hän sai siitä takaisin käyttöönsä yhden huoneen vasta neuvostoliittolaisen kirjailijavaltuuskunnan vierailtua hänen luonaan. Hän kuoli 1954 munuaisten vajaatoiminnasta johtuvaan virtsamyrkytykseen.^[1]

Herczeg oli tuottelias kirjailija, jolta ilmestyi kymmeniä romaaneja, näytelmiä ja kertomuskokoelmia.[1] Jo uransa alussa hän saavutti suuren suosion romaanilla (tai kertomuskokoelmalla) A Gyurkovics leányok (1893; suom. Gyurkovicsin tytöt 1910), jota seurasivat A Gyurkovics fiúk (1895; suom. Gyurkovicsin pojat 1912) ja Gyurka és Sándor (1899; suom. Gyurka ja Sándor 1912). Gyurkovics-tarinoissa kuvataan unkarilaisen aatelisperheen jälkikasvun seikkailuja, tyttärien puolisonetsintää ja poikien ammatinvalintaa; tätä joutilaan luokan tempauksien humoristista kuvausta on verrattu P. G. Wodehouseen.^[8] Herczeg kirjoitti suosittuja huvinäytelmiä (A kék róka [’Sinikettu’] niitti menestystä Pariisia myöten) ja humoristisia kertomuksia mutta myös historiallisia romaaneja ja näytelmiä (esimerkiksi Itä-Rooman viimeisiin päiviin sijoittuva Bizánc [’Bysantti’, 1904]), joissa maailman ja Unkarin historian tapahtumat kytkeytyvät ajan poliittisiin kysymyksiin.^[6]

Toisen maailmansodan jälkeisessä Unkarissa Herczegin tuotantoa ei poliittisista syistä julkaistu lainkaan vuosikymmeniin. Vasta 1983 ilmestyi uusintapainos neljästä historiallisesta romaanista: unkarilaisten maahantulon jälkeiseen aikaan sijoittuva Pogányok [’Pakanoita’], edellä mainittu Az élet kapuja [’Elämän portti’], turkkilaisvallan aikaa kuvaava A fogyó hold [’Vähenevä kuu’] sekä A hét sváb [‘Seitsemän švaabia’], jonka aiheena on vuosien 1848-49 vapaustaistelun heijastuminen Versecin kaupungin saksalaisasukkaiden elämään. Kokoelman esipuheessa G. Béla Németh luonnehtii Herczegiä "viihderomaanin unkarilaiseksi mestariksi".^[9][6]

Orbánin Unkarin kulttuuripolitiikassa Herczeg on – muutamien muiden oikeistolais-kansallismielisten 1900-luvun alkupuolen kirjailijoiden ohella – jälleen nostettu kunniaan. Kuvanveistäjä Mária Törleyltä tilattu Ferenc Herczegin patsas pystytettiin 2013 Badacsonytördemiciin, ja saman taiteilijan tekemä rintakuva paljastettiin juhlallisesti Unkarin Kansallisteatterissa 2021.^[10] Vuonna 2019 tuolloinen inhimillisten voimavarojen ministeri Miklós Kásler perusti kirjailijoille jaettavan Ferenc Herczeg -palkinnon.^[11] Kirjailijan muistoa vaalii 2019 perustettu Ferenc Herczeg -seura.^[12]

Vuonna 2020 Herczeg liitettiin Unkarin koulujen kansallisessa opetussuunnitelmassa niiden suurimpien prosaistien rinnalle, joiden tuotantoon tutustumista vaaditaan esimerkiksi ylioppilastutkintoon valmistautumisessa, ohi monien muiden, kriitikoiden mielestä ansiokkaampien kirjailijoiden. Kirjallisuushistorioitsija ja kustantaja Krisztián Nyáryn mukaan tämä päätös oli väärä, ei siksi, että Herczeg olisi sinänsä huono kirjailija, vaan siksi, että hänet oli nostettu tähän asemaan pelkästään poliittisen maailmankatsomuksensa ansiosta.^[13]

• Gyurkovicsin tytöt (A Gyurkovics lányok, 1893); suom. Akseli Heikkilä, Otava 1909
• Gyurkovicsin pojat (A Gyurkovics fiúk, 1895); suom. Matti Kivekäs, Otava 1912 – suom. Kyllikki Wehanen Nide 1948
• Gyurka ja Sándor: Uusia lisiä Gyurkovicsin poikien elämäntarinaan; suom. Matti Kivekäs, Otava 1912
• Unkarittaren päiväkirja y. m. novelleja, Otava 1912 Otavan 50 pennin kirjasto: 39
  • Hänen armonsa luutnantin rouva
  • Iza neiti
  • Keltanokka!
  • Melinan vierailunäytäntö
  • Merirosvo
  • Naisena kuolemaan saakka
  • Sateenkaari hiekassa
  • Sopiva rouva
  • Tanssiaispuku
  • Unkarittaren päiväkirja
  • Viimeiset tanssiaiset
• Pakanoita (Pogányok, 1902); suom. K. Emil Jaakkola, WSOY 1913
• Kultaviulu (Az arany hegedű, 1916); suom. Väinö Pesola, Ahjo 1919
• Kukkaistyttö, Pori: Otto Andersin 1923
• Suokukka (A láp virága) Kirja 1923
• Babylonin tytär (A Lánszky-motor); suom. Sole Kallioniemi, Suomen Kirja 1944
• Vapauden puolesta (Pro libertate); suom. J. A. Hollo (1944, Aura; julkaistu kahdessa osassa) / Uusi painos: Vapaustaistelija, WSOY 1954
• Everstin tytär (Simon Zsuzsa); suom. Helga Nuorpuu, Mantere 1947
• Sinikettu (A kék róka), näytelmä.^[14]

Yhteisniteet:

• Gyurkovicsin tytöt; Gyurkovicsin pojat; Gyurka ja Sándor; suom. Matti Kivekäs, Otava 1933
• Gyurkovicsin tyttäret sekä Gyurka ja Sándorin ihmeelliset seikkailut; suom. Kyllikki Wehanen, Nide 1948
• Gyurkovicsin perhe (sisältää Gyurkovicsin tytöt, Gyurkovicsin pojat ja Gyurka ja Sándor); suom. Matti Kivekäs, Otava 1955
• Gyurkovicsit (sisältää Gyurkovicsin tytöt ja Gyurkovicsin pojat); suom. Matti Kivekäs, Otava 1974, ISBN 951-1-01270-3

Herczegin proosaa on julkaistu myös seuraavissa kokoelmissa:

• Kálmán Mikszáth ja Ferenc Herczeg, Unkarilaisia kertomuksia, suomentanut Salu Latvala, Kuopio: Kuopion uusi kirjapaino 1913.
• Unkarilaisia kertomuksia: II, suomentanut Salu Latvala, Kuopio, O.-Y. Kuopion uusi kirjapaino 1913-1917. Sarja: Kuopion uuden kirjapainon 50 pennin kirjasto, n:o 16.
• Sukukansojen novelleja, WSOY 1985 sisältää Herczegin kertomuksen "Aateliskunnia", suom. Salu Latvala

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferenc Herczeg Wikimedia Commonsissa

• Ferenc Herczeg Store norske leksikon. (norjaksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijät CiNii Taiteenala ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Elonet Muut IdRef