Harha-aistimus (ilmailufysiologia)

Lentämiseen liittyvissä, ihmisille epäluonnollisissa olosuhteissa voi syntyä aistiharhoja. Näissä poikkeuksellisissa tilanteissa elimistö tulkitsee aistiärsykkeen väärin. Aistiharhojen tuntemus on tärkeä osa ilmailufysiologiaa.

Aistiharhat johtuvat aistinten saamista todellisista ärsykkeistä, jotka kuitenkin välittyvät todelliseen ympäröivään olotilaan verrattuina jollain tapaa muuntuneina. Heikkokin hallusinaatio voi johtaa lentäjän asentotajun menetykseen ja tämän kautta vaaratilanteeseen. Muun muassa tästä syystä lentäjille opetetaan ehdotonta luottamusta mittareista saatavaan informaatioon. Samantapaisia aistiharhoja, joita lentäjät kokevat, saattaa joissakin tilanteissa esiintyä arkipäiväisessä elämässäkin. Asentotajun menetykseen johtavat harhat voidaan luokitella syntymekanismin mukaan.

Tärkein asentotajua säilyttävä aisti on näköaisti. Esimerkiksi ulkoisten kiintopisteiden puuttuminen yöllä tai pilvessä lennettäessä voi johtaa koneen hallinnan menetykseen. Näköharhoja on useita eri tyyppejä.

Esimerkkejä: Harha – Syy – Seuraus

• Tasoharhat – Nouseva tai laskeva maasto ennen kiitotietä – Väärin valittu liukupolku
• Avaruusmyopia – Silmän tarkentuminen esimerkiksi tuulilasiin pilvessä lennettäessä – Väärin arvioitu etäisyys
• Vektioharhat – Pyrstömajakan pyörivä valo esimerkiksi lumisateessa lennettäessä – Kuviteltu vastakkaissuuntainen koneen liike

Vektioharha on kyseessä myös esimerkiksi silloin, kun oman auton vierestä lähtee toinen auto liikkeelle, mistä seuraa tunne oman auton liikkeestä vastakkaiseen suuntaan.

Tasapainoelimen harhat ovat lennettäessä yleisiä ja voimakkuutensa vuoksi myös fysiologisista harhoista vaarallisimpia. Tasapainoelimen harhoja ovat kaarikäytävien ärsytyksestä johtuvat somatogyriset ja kuulokivielimen ärsytyksestä johtuvat somatograviset harhat – kaarikäytävät reagoivat kulmanopeuksien muutoksiin ja kuulokivielin aistii suoraviivaisia kiihtyviä liikkeitä.

Tyypillinen somatogyrinen harha syntyy esimerkiksi, kun oikaisu syöksykierteestä aiheuttaa voimakkaan tunteen vastakkaissuuntaisesta liikkeestä ja voi johtaa niin sanottuun hautausmaakierteeseen, jossa juuri oikaistu kierre korjataan virheellisen aistimuksen perusteella kierteen alkuperäiseen suuntaan. Harha johtuu siitä, että kaarikäytävissä oleva neste jatkaa liikettään vielä hetken oikaisun jälkeen.

Somatogravinen harha esiintyy esimerkiksi vaakalennossa lentokonetta kiihdytettäessä tai hidastettaessa, jolloin aistimuksena on harha noususta tai laskusta. Erityisen voimakas – ja vaarallinen – on niin sanottu inversioharha, jossa koneen kiihtyminen aiheuttaa tunteen noususta, jonka lentäjä pyrkii korjaamaan ohjaamalla nokkaa alaspäin. Tämä taas johtaa kiihtyvään liikkeeseen ja negatiiviseen G-voimaan, jotka yhdessä yhä pahentavat hallusinaatiota.

Yhdistelmäharha on eri aistien yhdessä muodostama hallusinaatio. Esimerkiksi vestibulo-okulaarisessa refleksissä silmät pyrkivät kääntymään somatogravisen harhan mukaisesti liikkeelle vastakkaiseen suuntaan. Lisäksi yleensä somatograviset ja asentoaistin harhat voimistavat keskenään hallusinaatiota.

Taajuudella 12–30 Hz vilkkuva valo saattaa aiheuttaa epilepsiakohtauksen kaltaisen tilan. Tällä taajuusalueella tapahtuvat esimerkiksi helikopterin roottorin leijunnassa ja lentokoneen potkurin tyhjäkäynnillä aiheuttamat valon ja varjon vuorottelut.

• Kangastus
• Joukkohallusinaatio

• Eero Vapaavuori ja Matti Sorsa: Lentävä ihminen: ilmailufysiologian ja -psykologian perusteet ilmailulupakirjoja varten. EDITA, 2005. ISBN 952-91-8395-X.

• Lentävä ihminen, 2005, s. 28–73