Isoleijonankita

Isoleijonankita
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Lamiales
Heimo:	Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku:	Leijonankidat Antirrhinum
Laji:	majus
Kaksiosainen nimi
Antirrhinum majus L.
Katso myös
Isoleijonankita Wikispeciesissä   Isoleijonankita Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Isoleijonankita (Antirrhinum majus) on monivuotinen, usein koristekasvina viljelty ruohokasvi. Aiemmin se luokiteltiin naamakukkaiskasveihin (Scrophulariaceae), mutta nykyisin ratamokasvien heimoon, kuten kuuluu koko runsaslajinen Antirrhinum-suku.^[1] Isoleijonankita on kotoisin Välimeren alueelta.

Isoleijonankita kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja kalju tai nystykarvainen. Lehdet ovat ehyet, soikean-puikeat ja suippotyviset, lehtiasento on vastakkainen tai kierteinen.

Isoleijonankidan kukinto on monikukkainen terttu ja yksittäiset kukat ovat suuret. Teriöt voivat olla väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset, keltaiset, oranssit tai valkoiset.

Hedelmänä on 10–14 millimetriä pitkä kota, joka on nystykarvainen ja kärjestä avautuva.

Isoleijonankidasta on jalostettu suuri määrä koristekasveina kasvatettavia lajikkeita, jotka jaetaan lajikeryhmiin:^[2]

• Maximum-ryhmä – leikkoleijonankita
• Nanum-ryhmä – ryhmäleijonankita
• Pumilum-ryhmä – kääpiöleijonankita

• Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 535. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

• Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Isoleijonankita (Antirrhinum majus)
• Puutarha.net: Leijonankita (Antirrhinum majus)
• ITIS: Antirrhinum majus (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Antirrhinum majus (englanniksi)