Isonokkakaija
| Isonokkakaija | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Nokkakaijat Tanygnathus |
| Laji: | megalorynchos |
| Kaksiosainen nimi | |
| Tanygnathus megalorynchos | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Isonokkakaija (Tanygnathus megalorynchos) on indonesialainen isonokkainen kaija.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 41 cm ja paino 260–325 g. Sen höyhenpuku on enimmäkseen vihreä, yläperä on sininen, yläsiivellä on sinisen, mustan ja keltaisen kirjavointia, vatsapuoli on kellanvihreä, alasiipi, pyrstön kärki ja rinnan sivut ovat keltaiset. Nokka on punainen, koivet vihertävänharmaat ja iiris kellanvalkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Eräs yksilö eli vankeudessa 23-vuotiaaksi.[2]
Esiintyminen
Isonokkakaijat elävät useilla Indonesian itäosan saarella, muun muassa Malukussa, Raja Ampatissa, Talaudissa, Sangirissa, Saranganissa, Pienillä Sundasaarilla ja Itä-Timorissa. Laji on siirretty ainakin Etelä-Filippiinien Balutille. Sen elinympäristön ala on 50 000–100 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 110 000 yksilöä. Lajista tunnetaan viisi alalajia: megalorynchos, affinis, subaffinis, hellmayri ja sumbensis.[3]
Elinympäristö
Lajia tavataan varttuneissa metsissä 1 000 m korkeudelle merenpinnasta, myös kookospalmuviljelmillä.
Lisääntyminen
Lisääntymiaika on elo-joulukuussa. Pesä on korkealla suuren puun kolossa tai onkalossa. Naaras munii kaksi munaa.
Ravinto
Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä ja viljasta.
Lähteet
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
|
