Karhunkääpä
| Karhunkääpä | |
|---|---|
 Kasvava karhunkääpä on reunoiltaan keltainen. | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Tumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Polyporaceae |
| Suku: | Karhunkäävät Phaeolus |
| Laji: | schweinitzii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Phaeolus schweinitzii | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) on ainoa sukuaan edustava kääpälaji Suomessa. Se on Etelä-Suomen puistoissa yleisehkö, yleensä maassa kasvava puiden juuriloinen ja tyvilahottaja. Kaupunkiluonnon ulkopuolella karhunkääpää tavataan harvinaisena vanhoissa metsissä. Sen isäntäpuita ovat pääasiassa havupuut, Suomessa lähinnä mänty ja lehtikuusi.[1][2]
Karhunkäävän yksivuotinen itiöemä on (hyvin) suurikokoinen, helposti lohkeava, jalallinen ja lakiltaan kerroksellinen. Hyvin harvoin puussa kasvaessaan kääpä on jalaton ja lakit muodostavat leveän rykelmän. Itiöemän kasvava reuna on keltainen, josta se tummuu vyöhykkeittäin kahvinruskeaksi. Täysikasvuinen kääpä on kasvun lopetettuaan kokonaan ruskea. Malto on ruskeaa ja haurasta, jalka pahvimaisen kova. Nuori pillipinta on okran- tai vihertävänkeltainen ja tummuu kosketuksesta, vanhempana koko alapinta on ruskea. Pillit ovat sokkeloisia ja niitä 0,5–1,5 millimetrillä. Mustuneet ja haurastuneet kuolleet itiöemät säilyvät kasvupaikallaan vuosia.[2]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu punainenkirja.laji.fi. Viitattu 27.12.2023.
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 240-241. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii)
| ||||||||||
