Laarit
Laarit (lat. lares) olivat roomalaisessa mytologiassa joko perheen esi-isiä, jotka auttoivat sukulaisiaan uhrilahjoja vastaan, tai erillisiä jumalia, joilla ei ollut sukulaisuussiteitä talon asukkaisiin. Tällöin laarit usein kuvattiin tanssahtelevana nuorenaparina. Laarit olivat joka talon henkilökohtaisia jumalia, jotka "asuivat" omissa alttareissaan jossain talon sopessa.
Laarit kehittyivät hedelmällisyyden jumalista, jotka huolehtivat viljasadosta, ja joita palvottiin peltoteiden risteyksissä.[1]
Tärkeimpiä laareja olivat perheen suojelijoina toimineet laarit (lares familiares), joita kunnioitettiin kodeissa. Laarien kuvia säilytettiin joko atriumissa lieden vieressä tai erityisessä kaapissa (lararium).[2] Teiden ja katujen risteyksissä palvottiin piirikuntien ja kaupungin kortteleiden laareja (lares compitales).[3] Omat laarinsa olivat myös kaupungeilla (lares publici) ja valtiolla (lares praestites). Laarien kanssa palvottiin keisari Augustuksen ajoista lähtien keisarin geniusta.[2]
Italian kielessä laareja muistetaan edelleen ilmaisuina tornare ai patrii Lari tai tornare ai propri Lari, jotka tarkoittavat "palata kotilieden lämpöön".[4]
Katolisissa maissa kaduilla tai talojen seinissä on nykyisin pyhimysten ja etenkin neitsyt Marian patsaita. Niiden tarkoitus on suojella lähitaloja ja niissä eläviä.[5]
Katso myös
- Suojelusenkeli
Lähteet
- Berggren, Ola – Kinnunen, Silja – Lounasvuori-Riikonen, Kristiina: Italia-Suomi -suursanakirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-12499-4.
- Carcopino, Jérôme: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa. WSOY, 2004. ISBN 951-0-19874-9.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laarit Wikimedia Commonsissa
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
