Outi Alanko-Kahiluoto

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja
21.03.2007–4.4.2023[1]
Ryhmä/puolue	Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	14. kesäkuuta 1966 (ikä 58) Oulu
Ammatti	Tutkija
Tiedot
Puolue	Vihreä liitto
Koulutus	Filosofian tohtori (2007)[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (vuoteen 1985 Kirstinä,^[2] s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu)^[3] on suomalainen vihreiden poliitikko. Hän toimi kansanedustajana vuosina 2007–2023, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015-2019 ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 2005–2017.

Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori. Ennen politiikkaan lähtemistä hän työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.

Alanko-Kahiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2007. Vuosina 1993–2001 Alanko-Kahiluoto työskenteli tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Vuosina 2001–2007 hän oli Suomen Akatemian projektitutkija.^[3] Alanko-Kahiluoto oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmies Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2004–2007.^[3]

Alanko-Kahiluodon väitöskirja ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot’n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Alanko-Kahiluoto on suomentanut muun muassa Maurice Blanchot’n kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001). Hän on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkijan ja filosofian tohtorin, Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).

Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005.^[3] Alanko-Kahiluoto toimi myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuosina 2014-2015.^[4] Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.^lähde? Vuoden 2017 kunnallisvaaleissa hän ei asettunut ehdolle.^[5]

Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä.^[6] Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen vaalissa toiseksi Ville Niinistön jälkeen.^[7] Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston siirryttyä kehitysministeriksi eronneen Heidi Hautalaa tilalle.^[8] Vuosina 2009–2011 Alanko-Kahiluoto toimi Vihreän eduskuntaryhmän toisena ja vuonna 2013 ensimmäisenä varapuheenjohtajana.^[3]

Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014^[9] ja sai 5 643 ääntä, eikä tullut valituksi.^[10] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelleen eduskuntaan 7 884 äänellä.^[11] Hänet valittiin vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.^[12]

Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vuosina 2009–2015, sivistysvaliokunnassa vuosina 2008–2011 ja 2012–2014, puolustusvaliokunnassa vuosina 2014–2015, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa vuosina 2007–2008 ja perustuslakivaliokunnassa vuosina 2007–2008. Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana, jona hän toimi uudelleen myös vaalikaudella 2019-2023.^[3]

Alanko-Kahiluodon erityisosaamista ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka, sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset.^lähde? Hän oli vuonna 2006^[3] perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä.^[13] Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja.^[3] Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.^[14]

Touko Aallon luovuttua Vihreiden puheenjohtajuudesta Alanko-Kahiluoto ilmoitti olevansa käytettävissä uudeksi puheenjohtajaksi.^[15] Häntä ei kuitenkaan tälläkään kertaa valittu.

Alanko-Kahiluoto on ollut vuodesta 1996 naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa, ja heillä on kaksi lasta.^[3] Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.^[16]

Muusikot Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Petri Alanko sekä Satu Alanko-Rautamaa ovat Alanko-Kahiluodon serkkuja.^lähde? Alanko on Outi Alanko-Kahiluodon äidin tyttönimi.^[3]

Alanko-Kahiluoto on kertonut olleensa koulukiusattu.^[17]

• Alanko-Kahiluoto, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. 3. tarkistettu painos. Tietolipas 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-003-5.

• Outi Alanko-Kahiluodon kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Outi Alanko-Kahiluoto 375 humanistia -sivusto 30.10.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Eduskunta Yle