Pietro Lorenzetti
Vasarin galleria
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).
OSA I
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
OSA II
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
OSA III
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Pietro Lorenzetti (noin 1280 Siena – noin 1348) oli italialainen taidemaalari. Hän oli sienalaisen koulun edustaja. Hän sai vaikutteita Giotto di Bondonelta. Myös hänen veljensä Ambrogio Lorenzetti oli tunnettu taidemaalari. [1]
Veljensä tavoin Lorenzetti menehtyi todennäköisesti paiseruttoon noin vuonna 1348. [1]
Pietro Lorenzetti opiskeli Sienassa Duccion koulukunnan ryhmässä ja myöhemmin Assisissa, jossa vaikutti Giotto di Bondone. Veljekset suuntautuivat uransa alkuaikoina eri suunnille, vaikka kumpikin tukeutui Giotton ja toscanalaisen kuvanveiston perinteeseen: Pietron töissä ilmenee voimakas ja persoonallinen draaman taju. Hänen kuuluisimpia töitään ovat fresko Storie della Passione di Gesù Assisin San Francescon kirkossa sekä fresko Lasta kantava Neitsyt saapuu pyhän Johanneksen ja Fransiskuksen luo Castiglione d'Orciassa. Töissään hän irtautui vähitellen Giottolta saaduista ankaran ja täsmällisen muotokielen vaatimuksista. Siten hän pystyi kuvaamaan maalauksensa miljöötä lyyrisemmin, värikkäämmin ja rytmikkäämmin kuin oppi-isänsä. Viimeisissä töissään hän pyrki levollisuuteen. Firenzen Uffizi-galleriassa olevassa alttaritaulussa Autuaallinen nöyryys (Pala della beata Umiltà, 1340–1341) taiteilija on luonut rohkean perspektiivitilan kuutiomaisilla muodoilla ja korostamalla valon–varjon vastakohtaa. Viimeinen Lorenzettin taiteen kehitysvaihe on vuoden 1342 alttaritaulu Neitsyen syntymä (Natività della Vergine, Opera del Duomo, Siena), jossa maalauksen henkilöt ilmentävät tyyntä voimakkuutta.[1]
Muita töitä
- Neitsyt Maria, maalaus, Santo Stefanon kirkko, Castiglione d’Orcia[2]
- puinen alttariristi, Museo Diocesano, Pienza[2]
Lähteet
- ↑ a b c ”Lorenzetti”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3829. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- ↑ a b Firenze ja Toscana, Tammi 2007lähde tarkemmin?
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietro Lorenzetti Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
