Rusoharmoyökkönen

Rusoharmoyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Maayökköset Noctuinae
Suku: Harmoyökköset Xestia
Laji: brunneopicta
Kaksiosainen nimi

Xestia brunneopicta
(Matsumura, 1925)

Infobox OKNimi-testi OK

Rusoharmoyökkönen (Xestia brunneopicta) on maayökkösiin kuuluva, erittäin huonosti tunnettu yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1] ja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla[2] 1. lokakuuta 2009 lähtien[3].

Koko ja ulkonäkö

Rusoharmoyökkönen on keskikokoinen yökköslaji, jonka siipiväli on noin 40 mm. Siivet ovat väritykseltään rusehtavan harmaat ja etusiiven keskellä on punaruskeaa väriä. Rengastäplä on muuta siipeä vaaleamman ruskea. Etusiivissä on mustaa kuviointia, joka muodostaa yhdestä kahteen epäselvää, siivensuuntaista juovaa. Siiven kärkiosassa aaltoviiru on tumma ja siiven kärkiosassa on mustia, kiilamaisia täpliä. Takasiivet ovat vaaleat, harmaanruskeat ja niiden väri tummenee ulkoreunaa kohti.[4]

Levinneisyys ja lentoaika

Rusoharmoyökkönen tunnettiin alun perin vain Keski-Siperiasta, Jenisei-joen alueelta, kunnes yksi yksilö löytyi Suomesta vuonna 1983[5]. Sittemmin lajista on tehty lisää havaintoja, mutta kaikki havainnot ovat pieneltä alueelta Kuusamosta.[4] ja ne on tehty aina parittomina vuosina[5]. Yleisesti ottaen rusoharmoyökkösen levinneisyys tunnetaan huonosti. Laji saattaa olla yleinen Pohjois-Venäjällä, mutta muualta Euroopasta sitä ei, Suomessa tehtyjä havaintoja lukuun ottamatta, tunneta. Myös todellinen levinneisyysalue Suomessa on tuntematon.

Suomessa rusoharmoyökköstä on tavattu heinäkuussa.[6][4]

Elinympäristö ja elintavat

Elinympäristöä ovat mahdollisesti vanhat, mäntyvaltaiset metsät. Yksilöitä on kuitenkin tavattu myös rämeiltä ja rinnekuusikoista. Lajin uhanalaisuus tunnetaan puutteellisesti.[7]

Ravintokasvi

Toukan ravintokasvia ei tunneta.

Lähteet

Artikkeli perustuu pääosin Valtion ympäristöhallinnon raporttiin, sivut 118–119.

Viitteet

  1. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
  2. Luonnonsuojelulaki (24.9.2009/714) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/09/ala_koske_lettosiemenkotiloon_tai_idankirsikorentoon_1030322.html
  4. a b c http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/noctuinae/xes-brunneopicta.htm
  5. a b Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005 ISBN 951-31-3317-6 s. 207
  6. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  7. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=95880&lan=fi
Taksonitunnisteet