Smaragdi

Smaragdi on silikaattimineraali beryllin vihreä värimuunnos. Se on jalokivi ja sitä käytetään korukivenä. Beryllien kemiallinen kaava on Be₃Al₂Si₆O₁₈. Smaragdin vihreä väri aiheutuu pienestä määrästä kromia ja joskus vanadiinia.^[1] Sen nimi on peräisin latinan sanasta smaragdus, joka puolestaan tulee kreikan sanasta σμάραγδος (smáragdos).^[2] Arvokkaimpien smaragdien väri on puhtaan ruohon vihreä, mutta täysin puhtaat ja virheettömät smaragdit ovat harvinaisia. Oikean värinen sulkeumia täynnä oleva kivikin on arvokkaampi kuin puhdas, mutta haalea kivi.^{kenen mukaan?}

Smaragdia löytyy yleensä metamorfisista kivistä. Varhaisimmin sitä löydettiin Egyptistä. Nyttemmin smaragdia on löydetty myös Kolumbiasta, Venäjältä, Etelä-Afrikasta, Nigeriasta, Ghanasta, Tansaniasta, Namibiasta, Pakistanista, Afganistanista ja Suomesta^[3]

Suomen suurin smaragdi on löydetty 1970-luvun lopulla Kauhajoelta. Se löytyi pegmatiitissa. Kiteen pituus on 65 mm ja paksuus kiteen päästä mitattuna 9 mm. Jalokivi tunnistettiin virallisesti smaragdiksi vasta kesällä 2018.^[4]

Smaragdien hiontaan käytetään joskus erityistä smaragdihiontaa, joka on malliltaan porrashiontaa.^[5]

Smaragdeja louhittiin antiikin aikana muinaisessa Egyptissä Smaragdusvuorella sijaitsevissa paikoissa vuodesta 1500 eKr. lähtien ja Intiassa ja Itävallassa ainakin 1300-luvulta jKr. lähtien.^[6] Rooman ja Bysantin valtakunnat ja myöhemmin islamilaiset valloittajat hyödynsivät Egyptin kaivoksia teollisessa mittakaavassa. Kaivostoiminta Egyptissä lopetettiin Kolumbian esiintymien löytymisen myötä. Nykyään Egyptissä on jäljellä vain rauniot.

Kolumbia on ylivoimaisesti maailman suurin smaragdintuottaja, ja sen osuus maailman tuotannosta on 50-95 prosenttia. Määrä riippuu vuodesta, lähteestä ja laadusta.^[7][8][9] Smaragdin louhinta Kolumbiassa on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosikymmenen aikana, sillä se kasvoi 78 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2010.

Smaragdit, kuten kaikki värilliset jalokivet, luokitellaan neljän perusparametrin mukaan, jotka tunnetaan nimellä "neljä C:tä": väri, puhtaus, leikkaus ja karaatin paino.^[10][11] Yleensä värillisiä jalokiviä luokiteltaessa väri on ylivoimaisesti tärkein kriteeri. Puhtaus on kuitenkin toissijainen smaragdien luokittelussa.^[12]

Gemmologiassa[11] väri jaetaan kolmeen komponenttiin: värisävyyn, kylläisyyteen ja sävyyn. Smaragdeja on erilaisia sävyjä kelta-vihreästä sinivihreään, ja vihreä on välttämättä ensisijainen sävy.^[13] Keltainen ja sininen ovat yleisiä smaragdeissa esiintyviä toissijaisia sävyjä. Smaragdeiksi kutsutaan vain keskisävyisiä tai tummansävyisiä jalokiviä; vaaleat jalokivet tunnetaan sen sijaan lajinimellä vihreä berylli.^[14]

Smaragdeissa on yleensä lukuisia sulkeumia ja halkeamia pinnalla.^[15] Toisin kuin timantit, joiden puhtautta arvioidaan luupilla (10x suurennos), smaragdit arvioidaan silmämääräisesti.^[16] Jos smaragdissa ei siis ole silmin havaittavia sulkeumia (normaalin näöntarkkuuden olettaen), sitä pidetään virheettömänä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Smaragdi Wikimedia Commonsissa