Snookerin maailmanmestaruusturnaus
Snookerin maailmanmestaruusturnaus (engl. World Snooker Championship) on vuosittain snookerin ammattilaiskauden päättävä turnaus, jonka voittajasta tulee maailmanmestari.
Se on turnauksista kaikkein arvostetuin mitaten sekä palkintosummissa että ranking-pisteissä. Ensimmäisen kerran turnaus pelattiin vuonna 1927. Nykymuodossaan se on pelattu vuodesta 1980 lähtien Crucible-teatterissa Sheffieldissä Englannissa. Karsintojen jälkeen pääturnaukseen osallistuu yhteensä 32 pelaajaa, joista 16 on sijoitettuja maailmanlistasijoituksen perusteella, ja loput 16 karsittu karsintakierroksilla. Pääturnaus kestää yli kaksi viikkoa.
Turnausta sponsoroi vuosina 1976–2005 tupakkamerkki Embassy, mutta kun Englannin lait kielsivät tupakkayhtiöiltä urheilutapahtumien sponsoroinnin, joutui World Snooker Association etsimään turnaukselle uuden sponsorin. Sen jälkeen turnausta ovat sponsoroineet vedonlyöntiyritykset 888.com vuosina 2006–2008 Betfred, Betfair ja Dafabet.[1]
Maailmanmestarit
Eniten snookerin maailmanmestaruuksia on voittanut englantilainen Joe Davis, 15 kertaa. Vuodesta 1969 lähtien eniten maailmanmestaruuksia ovat voittaneet Stephen Hendry ja Ronnie O’Sullivan, molemmat seitsemän kertaa. Hendry on saavuttanut voittonsa 1990-luvulla, voitoista viisi hän saavutti peräkkäisinä vuosina 1992–1996. O’Sullivan on saavuttanut voittonsa vuosina 2001–2022. Steve Davis voitti 1980-luvulla maailmanmestaruuden kuusi kertaa. Jimmy White on puolestaan ollut kuusi kertaa finaalissa hävinneenä osapuolena, eikä ole voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan.
Turnausmuoto |
---|
Pudotuspeliturnaus |
Puolustava mestari sijoitettiin suoraan finaaliin |
Ammattilaisten järjestämä mestaruusturnaus (epävirallinen MM-turnaus) |
Titteliottelu |
Vuosi | Voittaja | Finaalivastustaja | Tulos | Lopputurnauspaikka | Paikkakunta |
---|---|---|---|---|---|
World Snooker Championship | |||||
1927 | Joe Davis | Tom Dennis | 20–11 | Camkin’s Hall | Birmingham |
1928 | Joe Davis | Fred Lawrence | 16–13 | ||
1929 | Joe Davis | Tom Dennis | 19–14 | Lounge Hall | Nottingham |
1930 | Joe Davis | Tom Dennis | 25–12 | Thurston’s Hall | Lontoo |
1931 | Joe Davis | Tom Dennis | 25–21 | Lounge Hall | Nottingham |
1932 | Joe Davis | Clark McConachy | 30–19 | Thurston’s Hall | Lontoo |
1933 | Joe Davis | Willie Smith | 25–18 | Joe Davis Centre | Chesterfield |
1934 | Joe Davis | Tom Newman | 25–23 | Lounge Hall | Nottingham |
1935 | Joe Davis | Willie Smith | 25–20 | Thurston’s Hall | Lontoo |
1936 | Joe Davis | Horace Lindrum | 34–27 | ||
1937 | Joe Davis | Horace Lindrum | 32–29 | ||
1938 | Joe Davis | Sidney Smith | 37–24 | ||
1939 | Joe Davis | Sidney Smith | 43–30 | ||
1940 | Joe Davis | Fred Davis | 37–36 | ||
1946 | Joe Davis | Horace Lindrum | 78–67 | Horticultural Hall | |
1947 | Walter Donaldson | Fred Davis | 82–63 | Leicester Square Hall | |
1948 | Fred Davis | Walter Donaldson | 84–61 | ||
1949 | Fred Davis | Walter Donaldson | 80–65 | ||
1950 | Walter Donaldson | Fred Davis | 51–46 | Tower Circus | Blackpool |
1951 | Fred Davis | Walter Donaldson | 58–39 | ||
1952 | Horace Lindrum | Clark McConachy | 94–49 | Houldsworth Hall | Manchester |
Professional Matchplay Championship | |||||
1952 | Fred Davis | Walter Donaldson | 38–35 | Tower Circus | Blackpool |
1953 | Fred Davis | Walter Donaldson | 37–34 | Leicester Square Hall | Lontoo |
1954 | Fred Davis | Walter Donaldson | 45–26 | Houldsworth Hall | Manchester |
1955 | Fred Davis | John Pulman | 37–34 | Tower Circus | Blackpool |
1956 | Fred Davis | John Pulman | 38–35 | ||
1957 | John Pulman | Jackie Rea | 39–34 | Jersey | |
World Snooker Championship | |||||
1964 | John Pulman | Fred Davis | 19–16 | Burroughes Hall | Lontoo |
John Pulman | Rex Williams | 40–33 | |||
1965 | John Pulman | Fred Davis | 37–36 | ||
John Pulman | Rex Williams | 25–22 | Etelä-Afrikka | ||
John Pulman | Fred van Rensburg | 39–12 | |||
1966 | John Pulman | Fred Davis | 5–2 | St George’s Hall | Liverpool |
1968 | John Pulman | Eddie Charlton | 39–34 | Co-operative Hall | Bolton |
Player’s No.6 World Snooker Championship | |||||
1969 | John Spencer | Gary Owen | 37–24 | Victoria Hall | Lontoo |
1970 | Ray Reardon | John Pulman | 37–33 | ||
World Snooker Championship | |||||
1971 | John Spencer | Warren Simpson | 37–29 | Sydney | |
Park Drive World Snooker Championship | |||||
1972 | Alex Higgins | John Spencer | 37–32 | Selly Park British Legion | Birmingham |
1973 | Ray Reardon | Eddie Charlton | 38–22 | City Exhibition Hall | Manchester |
1974 | Ray Reardon | Graham Miles | 22–12 | Belle Vue | |
World Snooker Championship | |||||
1975 | Ray Reardon | Eddie Charlton | 31–30 | Nunawading Basketball Centre | Melbourne |
Embassy World Snooker Championship | |||||
1976 | Ray Reardon | Alex Higgins | 27–16 | Middlesbrough Town Hall, Wythenshawe Forum | Middlesbrough, Manchester |
1977 | John Spencer | Cliff Thorburn | 25–21 | Crucible Theatre | Sheffield |
1978 | Ray Reardon | Perrie Mans | 25–18 | ||
1979 | Terry Griffiths | Dennis Taylor | 24–16 | ||
1980 | Cliff Thorburn | Alex Higgins | 18–16 | ||
1981 | Steve Davis | Doug Mountjoy | 18–12 | ||
1982 | Alex Higgins | Ray Reardon | 18–15 | ||
1983 | Steve Davis | Cliff Thorburn | 18–6 | ||
1984 | Steve Davis | Jimmy White | 18–16 | ||
1985 | Dennis Taylor | Steve Davis | 18–17 | ||
1986 | Joe Johnson | Steve Davis | 18–12 | ||
1987 | Steve Davis | Joe Johnson | 18–14 | ||
1988 | Steve Davis | Terry Griffiths | 18–11 | ||
1989 | Steve Davis | John Parrott | 18–3 | ||
1990 | Stephen Hendry | Jimmy White | 18–12 | ||
1991 | John Parrott | Jimmy White | 18–11 | ||
1992 | Stephen Hendry | Jimmy White | 18–14 | ||
1993 | Stephen Hendry | Jimmy White | 18–5 | ||
1994 | Stephen Hendry | Jimmy White | 18–17 | ||
1995 | Stephen Hendry | Nigel Bond | 18–9 | ||
1996 | Stephen Hendry | Peter Ebdon | 18–12 | ||
1997 | Ken Doherty | Stephen Hendry | 18–12 | ||
1998 | John Higgins | Ken Doherty | 18–12 | ||
1999 | Stephen Hendry | Mark Williams | 18–11 | ||
2000 | Mark Williams | Matthew Stevens | 18–16 | ||
2001 | Ronnie O’Sullivan | John Higgins | 18–14 | ||
2002 | Peter Ebdon | Stephen Hendry | 18–17 | ||
2003 | Mark Williams | Ken Doherty | 18–16 | ||
2004 | Ronnie O’Sullivan | Graeme Dott | 18–8 | ||
2005 | Shaun Murphy | Matthew Stevens | 18–16 | ||
888.com World Snooker Championship | |||||
2006 | Graeme Dott | Peter Ebdon | 18–14 | Crucible Theatre | Sheffield |
2007 | John Higgins | Mark Selby | 18–13 | ||
2008 | Ronnie O’Sullivan | Ali Carter | 18–8 | ||
Betfred.com World Snooker Championship | |||||
2009 | John Higgins | Shaun Murphy | 18–9 | Crucible Theatre | Sheffield |
2010 | Neil Robertson | Graeme Dott | 18–13 | ||
2011 | John Higgins | Judd Trump | 18–15 | ||
2012 | Ronnie O’Sullivan | Ali Carter | 18–11 | ||
Betfair World Snooker Championship | |||||
2013 | Ronnie O’Sullivan | Barry Hawkins | 18–12 | Crucible Theatre | Sheffield |
Dafabet World Snooker Championship | |||||
2014 | Mark Selby | Ronnie O’Sullivan | 18–14 | Crucible Theatre | Sheffield |
Betfred World Snooker Championship | |||||
2015 | Stuart Bingham | Shaun Murphy | 18–15 | Crucible Theatre | Sheffield |
2016 | Mark Selby | Ding Junhui | 18–14 | ||
2017 | Mark Selby | John Higgins | 18–15 | ||
2018 | Mark Williams | John Higgins | 18–16 | ||
2019 | Judd Trump | John Higgins | 18–9 | ||
2020 | Ronnie O’Sullivan | Kyren Wilson | 18–8 | ||
2021 | Mark Selby | Shaun Murphy | 18–15 | ||
2022 | Ronnie O’Sullivan | Judd Trump | 18–13 | ||
Cazoo World Snooker Championship | |||||
2023 | Luca Brecel | Mark Selby | 18–15 | Crucible Theatre | Sheffield |
Maiden välinen vertailu
Maa | Voitot | Menestynein |
---|---|---|
Englanti | 58 | Joe Davis (15) |
Skotlanti | 14 | Stephen Hendry (7) |
Wales | 10 | Ray Reardon (6) |
Pohjois-Irlanti | 3 | Alex Higgins (2) |
Australia | 2 | Horace Lindrum, Neil Robertson (1) |
Kanada | 1 | Cliff Thorburn (1) |
Irlanti | 1 | Ken Doherty (1) |
Belgia | 1 | Luca Brecel (1) |
Pitkät ottelut
Maailmanmestaruusturnauksen ottelut ovat selkeästi muiden turnausten otteluita pitempiä. Karsintakierroksilla pelisysteemi on jo paras yhdeksästätoista, eli voittoon vaaditaan 10 voitettua erää. Muissa turnauksissa finaalissa pelataan maksimissaan 19 erää. Kun turnauksessa on jäljellä 16 parasta pelaajaa, on pelisysteemi paras 25:stä ennen semifinaalia, jossa pelataan systeemillä paras 33:sta ja lopulta finaali systeemillä paras 35:stä. Turnauksen voittajan eli maailmanmestarin on siis voitettava vähintään 72 erää koko turnauksen aikana. Jos pelaaja on pelannut karsintakierroksilla, kasvaa vaadittava voitettujen erien määrä aina kymmenellä yhtä karsintakierrosta kohden. [2]
Maksimibreikit
Maksimibreikkipalkinto on ollut maailmanmestaruusturnauksessa jopa 147 000 puntaa, eli 1 000 puntaa pistettä kohden. Täydellisen lyöntisarjan ovat tässä turnauksessa saavuttaneet kanadalainen Cliff Thorburn vuonna 1983, englantilainen Jimmy White vuonna 1992, skotlantilainen Stephen Hendry kolmesti vuosina 1995, 2009 ja 2012, englantilainen Ronnie O’Sullivan kolmesti vuosina 1997, 2003 ja 2008, walesilainen Mark Williams vuonna 2005, englantilainen Robert Milkins vuonna 2006, englantilainen Ali Carter vuonna 2008, skotlantilainen John Higgins vuonna 2020 sekä australialainen Neil Robertson vuonna 2022. Mark Selby teki vuonna 2023 historiaa tehdessään ensimmäisenä pelaajana maksimibreikin finaalissa. Sitä ennen pudotuspelivaiheessa oli saman tehnyt englantilainen Kyren Wilson.[3]
Historiallisia tapahtumia
Vuonna 1927 pelattiin ensimmäinen maailmanmestaruusturnaus, jonka voitti englantilainen Joe Davis.
Vuonna 1946 pelatussa maailmanmestaruusturnaukssa englantilainen Joe Davis voitti 15 peräkkäisen maailmanmestaruuden ja hän on ainoa pelaaja, joka ei ole hävinnyt yhtään ottelua maailmanmestaruusturnauksessa.
Vuonna 1952 australialaisesta Horace Lindrumista tuli ensimmäinen Ison-Britannian ulkopuolelta kotoisin oleva maailmanmestari.
Vuonna 1979 Terry Griffiths voitti maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana, eli hän saavutti turnauspaikan karsintakierroksilla, eikä häntä näin ollen oltu sijoitettu valmiiksi 32 parhaan kaavioon, kuten 16 ranking-listan parasta pelaajaa.
Vuonna 1983 kanadalainen Cliff Thorburn teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin.
Vuonna 1989 Steve Davis saavutti ennätyksellisen kuudennen maailmanmestaruutensa ja kolmannen peräkkäisen mestaruutensa.
Vuonna 1992 Jimmy White teki turnauksen historian toisen maksimibreikin.
Vuonna 1994 White oli yhteensä kuudetta ja peräkkäin viidettä kertaa turnauksen finaalissa. Hän ei ole koskaan saavuttanut maailmanmestaruutta, ja tuolloin hän jäi vain yhden erän päähän voitosta, sillä ottelu päättyi Stephen Hendryn hyväksi 18–17.
Vuonna 1995 Hendry teki turnauksen historian kolmannen maksimibreikin. Hän pelasi tuolloin Whitea vastaan, joka oli vuonna 1992 yltänyt myös tähän.
Vuonna 1997 Ronnie O’Sullivan teki huikean ja edelleen maailman nopeiten suoritetun maksimibreikin. Hän tykitti pöydän tyhjäksi vain viidessä minuutissa ja 20 sekunnissa. Tämä oli turnauksen historiassa neljäs maksimibreikki.
Vuonna 1999 Hendry voitti seitsemännen maailmanmestaruutensa ohittaen näin Steve Davisin, joka on voittanut kuusi maailmanmestaruutta.
Vuonna 2002 Hendry teki toistaiseksi eniten sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja yhden turnauksen aikana. Yhteensä hän teki niitä 16.
Vuonna 2003 Ronnie O’Sullivan teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin.
Vuonna 2005 Shaun Murphy saavutti toisena pelaajana maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana. Samana vuonna Mark Williams teki turnauksen historian kuudennen maksimibreikin.
Vuonna 2006 Robert Milkins teki turnauksen historian seitsemännen maksimibreikin.
Vuonna 2008 Ronnie O’Sullivan teki lajin maailmanennätyksen suorittamalla jo uransa yhdeksännen maksimibreikin ottelussaan Mark Williamsia vastaan. Tämä oli jo O’Sullivanin kolmas 147 Crucible-teatterissa Sheffieldissä. Turnauksen historiassa tämä oli kahdeksas. Samassa turnauksessa tehtiin myös historiallisesti toinen maksimibreikki ja turnauksen historian yhdeksäs maksimibreikki, sillä toinen finalisti Ali Carter onnistui myös tässä neljännesfinaaliottelussaan Peter Ebdonia vastaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun samassa turnauksessa kaksi pelaajaa pystyvät tähän. Näin ollen 157 000 punnan palkinto jaettiin tasan kahden pelaajan kesken. Summa koostui 147 000 punnan maksimibreikkipalkinnosta ja turnauksen korkeimmasta breikistä jaettavasta 10 000 punnan palkinnosta.
Vuonna 2009 Stephen Hendry teki 40-vuotiaana uransa yhdeksännen maksimibreikin neljännesfinaaliottelussaan Shaun Murphyä vastaan.
Vuonna 2010 Steve Davis eteni 52-vuotiaana turnauksen neljännesfinaaliin. Nykymuotoisen turnauksen voitti ensimmäisen kerran australialainen pelaaja Neil Robertson.
Katso myös
- World Snooker Association
- Snookerin ammattilaisturnaukset
- The Masters
- UK Championship
- World Open
- Welsh Open
- Snookerin ennätykset
- Snooker-kaudet 2010–2011, 2009–2010, 2008–2009, 2007–2008, 2006–2007, 2005–2006
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Snookerin maailmanmestaruusturnaus Wikimedia Commonsissa