Sormiahvenet
| Sormiahvenet | |
|---|---|
 Seepranaamioahven (Goniistius zonatus) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Percoidei |
| Heimo: | Sormiahvenet Cheilodactylidae Bonaparte, 1850 |
| Suvut[1] | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Sormiahvenet (Cheilodactylidae)[2] tai naamioahvenet[3] on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan pääosin trooppisita vesistä.
Taksonomia
Sormiahventen heimoon kuuluu lähteestä riippuen 18–25 lajia. Sukuja heimossa on noin 5 ja sukujako on osittain epäselvä. Muun muassa Chris Burridge luokittelee aikaisemmin suvun Cheilodactylus alasukuna pidetyn Goniistius-taksonin omaksi suvukseen. Hän on esitänyt myös kahden lajin palettinaamioahvenen (Cheilodactylus/Goniistius ephippium) ja punanaamioahvenen (Cheilodactylus/Goniistius fuscus) siirtämistä sukuun Morwong. Sormiahventen ja marmoriahventen (Aplodactylidae) ja trumpettiahventen (Latridae) väliset sukulaisuussuhteet ovat myös epäselvät.[1][4][5]
Anatomia
Sormiahvenet ovat kooltaan noin 45–100 cm:ä pitkiä kaloja. Ruumis on korkea varsinkin etuosastaan ja mataloituu pyrstöä kohden. Selkäevä on pitkä ja erityisesti etuosastaan piikikäs. Myös rintaevissä on 4–7 pidempää piikkiä. Pyrstöevä on monilla naamioahvenilla haarautunut. Huulet ovat lajeilla melko paksut. Sormiahventen suomut ovat pienikokoiset, pohjaväriltään kalat ovat vaaleita ja niitä kuvioivat usein tummat pysty- tai vinoviirut.[1][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elintavat
Sormiahvenlajeja tavataan lämpimistä meristä, muun muassa Afrikan rannikolta eteläiseltä Atlantilta, Tyyneltämereltä Kiinan ja Japnin saaristolta, Havaijin rannikolta ja Uuden-Seelannin ja Australian läheisyydestä, sekä Intian valtamereltä. Kalat elävät usein lähellä pohjaa. niiden ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet. Päivisin sormiahvenet ovat aktiivisia, öisin ne piileskelevät koloissa. Monet lajeista ovat hyvänmakuisia ja niitä kalastetaan myös ihmisravinnoksi.[1][4][5]
Lajeja
- kyrmynaamioahven (Cheilodactylus gibbosus)
- harakkanaamioahven (Cheilodactylus nigripes)
- raitanaamioahven (Cheilodactylus rubrolabiatus)
- perunnaamioahven (Cheilodactylus variegatus)
- kiiltonaamioahven (Chirodactylus brachydactylus)
- soukkanaamioahven (Dactylophora nigricans)
- palettinaamioahven (Goniistius ephippium)
- punanaamioahven (Goniistius fuscus)
- tummapyrstönaamioahven (Goniistius plessisi)
- tiikerinaamioahven (Goniistius spectabilis)
- töyhtönaamioahven (Goniistius vestitus)
- vyönaamioahven (Goniistius vittatus)
- seepranaamioahven (Goniistius zonatus)
- amerikannaamioahven (Nemadactylus bergi)
- oliivinaamioahven (Nemadactylus douglasii)
- sininaamioahven (Nemadactylus macropterus)
- sinijuovanaamioahven (Nemadactylus valenciennesi)[3]
Lähteet
- ↑ a b c d Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 386. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.10.2011). (englanniksi)
- ↑ Sormiahvenet – Cheilodactylidae Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ a b Varjo, Markku.: Maailman kalojen nimet. Helsinki: Suomen biologian seura Vanamo, 2004. 58380354. ISBN 9519108130, 9789519108131. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.9.2019).
- ↑ a b c Family Cheilodactylidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Cheilodactylidae FAO. Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Michael Allaby: A dictionary of zoology, s. 122. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0199233410. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.10.2011). (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 85. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
|
