Väinö Keinänen

Väinö Olof Keinänen (4. heinäkuuta 1879 Helsinki – 13. heinäkuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1]

Henkilöhistoria ja ammattiura

Keinäsen vanhemmat olivat lyseonopettaja, taidemaalari Sigfrid August Keinänen ja Charlotta Wilhelmina Salenius ja puoliso vuodesta 1918 Hilja Matilda Katarina Vikstedt. Hän pääsi ylioppilaaksi 1899 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui 1903 arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta. Keinänen työskenteli aluksi Helsingissä eri arkkitehtitoimistoissa ja toimi myös opettajana Taideteollisuuskoulussa. Hän oli Viipurin käsityöläiskoulun opettajana ja johtajana 1914–1918 sekä Suomen sahateollisuuskoulun opettajana 1921–1928 ja 1932–1939. Keinänen toimi Viipurin kaupunginarkkitehtina 1928–1932 Paavo Uotilan jälkeen ja sen sitten yksityisenä arkkitehtina. Viipurin kaupunginarkkitehtina häntä seurasi Uno Ullberg.[1]

Töitä

  • John Lindgrenin (Linnamon) liiketalo, Viipuri 1911, 1912 ja 1916
  • Rakennusmestari Massisen kerrostalo, Kannaksenkatu 13, Viipuri 1913
  • Kreikkalaiskatolisen Ristimäen hautausmaan siunauskirkko, Viipuri 1915
  • Osuukaupan talo, Käkisalmi 1917
  • Aunuksen retkellä kaatuneiden sankaripatsas, Antrea 1920- tai 1930-luvulla
  • Luterilainen kirkko, Vuoksenranta 1922, vihittiin käyttöön 1935
  • Karjalankulman talo, Lappeenranta 1927
  • Arvi A. Karisto Oy:n kirjapainotalo, Hämeenlinna 1928, nykyisin Hämeenlinnan oikeustalo
  • Viipurin ammattikoulu, Koivistonkatu 3, Viipuri 1930
  • Viipurin kaupungin vesitorni, 1930
  • Viipurin linja-autoasema, 1930
  • Tuberkuloosisairaala, Viipuri, 1930
  • Sorvalin kansakoulu, Viipuri 1931
  • Maaskolan vanhainkodin asuntola, Viipuri 1932
  • Uuraan ja Monrepon kansakoulut, Viipuri 1932
  • Viipurin linja-autoasema, 1932
  • Pukukeskuksen tehdasrakennus, Viipuri 1935
  • As. Oy Brahenlinna, Pantsarlahdenkatu 6, Viipuri 1937
  • Linnankatu 49, Viipuri 1938

Kuvia muistomerkeistä

  • Vapaussodan muistomerkki, 1919, Parikkala.[2]
    Vapaussodan muistomerkki, 1919, Parikkala.[2]
  • Vapaussodan muistomerkki, 1922, Parikkala (Uukuniemi).[3]
    Vapaussodan muistomerkki, 1922, Parikkala (Uukuniemi).[3]

Kirjallista tuotantoa

Nimellä W. Keinänen:

  • Puumiehen rakennusoppi : lyhyt oppikirja rakennusopissa : ammattikouluja sekä itseopiskelua varten. WSOY 1925
  • Lyhyt rakennusopin tietokirja : ammattikouluja sekä itseopiskelua varten. WSOY 1930
  • Rakennusopin tietokirja ammattikouluja sekä itseopiskelua varten 1, Perustustyöt ja kivirakenteet. 3. muutettu painos WSOY 1943, 4. painos 1949
  • Rakennusopin tietokirja : ammattikouluja sekä itseopiskelua varten 2, Puurakenteet ja katon kattaukset. 3. muutettu painos WSOY 1943, 4. painos 1949
  • Rakennusopin tietokirja ; esipuhe arkkitehti Panu Kaila. 5. painos (vuoden 1949 painoksen näköispainos) WSOY 2001, 6. painos (vuoden 1949 painoksen näköispainos) 2006

Lähteet

  • Sirola, Anna: Puhukoon paatinen pylväs. Väyläkirjat, 2017. ISBN 978-952-7168-35-6.
  • KEINÄNEN Wäinö Olof. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  • Willimiehen jäljillä-blogi 19.10.2012 : Keskusta / Karjalankulma
  • Hämeenlinnan oikeustalo (Arkistoitu – Internet Archive)
  • VirtuaaliViipuri 1939 : arkkitehti Väinö Olof Keinänen

Viitteet

  1. ↑ a b Meurman, Otto-Iivari 1976. Viipurin arkkitehdit, ss. 80-85. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta. (Arkistoitu – Internet Archive) ISBN 951-95402-2-9
  2. ↑ Sirola, 2017, s. 320
  3. ↑ Sirola, 2017, s. 327
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
Henkilöt
  • Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899