Vézelayn apottiluostari

Vézelayn apottiluostari
Basilique et colline de Vézelay

Maailmanperintökohde
Sijainti	Vézelay, Ranska 47°27′59″N, 3°44′54″E
Tyyppi	kulttuuri
Kriteerit	(i)(vi)
Tunnusnumero	84bis
Valintahistoria
Valintavuosi	1979
Laajennusvuosi	2007

Infobox OK

Vézelayn apottiluostari sijaitsee Yonnen departementissa Burgundin alueella Ranskassa. Apottiluostari on antanut nimensä myös luostaria ympäröivälle Vézelayn kunnalle. Luostari on perustettu noin vuonna 858. Vuonna 1979 apottiluostari liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.^[1]

Pian perustamisensa jälkeen 800-luvulla Vézelayn benediktiiniläisluostari hankki Pyhän Magdalan Marian pyhäinjäännökset, ja siitä lähtien se on ollut tärkeä pyhiinvaelluspaikka. Bernhard Clairvaux’lainen saarnasi siellä toista ristiretkeä vuonna 1146 ja Rikhard Leijonamieli ja Filip II Augustus tapasivat siellä lähteäkseen kolmannelle ristiretkelle vuonna 1190. 1100-luvulla rakennettu luostarikirkko on burgundilaisen romaanisen taiteen ja arkkitehtuurin mestariteos.^[1]

Sen lisäksi, että luostari oli itsessään pyhiinvaelluskohde, se oli tärkeä välietappi matkalla Santiago de Compostelaan.

Luostarin historia

benediktiinimunkit asettuivat Vézelayn kummulle vuonna 861. Eräs munkeista lähetettiin Saint-Maximiniin Provenceen tehtävänään noutaa Magdalan Marian pyhäinjäännös. Paavi Johannes VIII vihki vuonna 878 ensimmäisen karoliinisen luostarirakennuksen, jonka krypta on säilynyt nykyaikaan asti. Apotti Groffroy asetti näytteille Magdalan Marian pyhäinjäännöksen ja tämän kerrottiin aiheuttaneen ihmeitä. Tämä puolestaan johti pyhiinvaeltajain virtaamiseen paikalle ja samalla Vézelaysta tuli eräs etappi pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelaan. Apottiluostarin maine auttoi myös ympäröivää kuntaa vaurastumaan ja kehittymään. Kylästä tuli kaupunki, joka alkoi enenevässä määrin vetää puoleensa pyhiinvaeltajia, jopa sellaisia kuin Hugues II burgundilainen ja hänen sisarensa, jotka kävivät paikalla vuonna 1984. Pyhä Bernhard Clairvauxlainen saarnasi toista ristiretkeä vuonna 1149 ja Ranskan kuningas Filip II Augustus ja Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli tulivat luostariin ennen lähtöään kolmannelle ristiretkelle vuonna 1248.

1096 Apotti Artaud aloitti uuden kirkon rakennustyöt: kirkon kuori ja poikkilaiva rakennettiin uusiksi. Työ kestivät vuoteen 1104 saakka. Ainoastaan kirkon keskilaiva pysytettiin karolingisessa muodossaan. 1104 21. huhtikuuta 1104 vihittiin kirkon uusi kuori ja poikkilaiva käyttöön. Asukkaat, jotka eivät sietäneet enempää uuden kirkon rakennustöiden kustantamista, kapinoivat ja murhasivat apotti Artaudin vuonna 1106. 25. heinäkuuta 1120 Pyhän Madeleinen juhlan aattona kirkon puiset tukirakenteet syttyivät palamaan ja romahtivat. Tämä aiheutti 1127 ihmishengen menetyksen. Uusi kirkkolaiva rakennettiin Palaneen ja romahtaneen tilalle, ja se valmistui vuonna 1138. Vuosina 1125–1130 toteutettiin keskusportaalin veistokset. Vuonna 1185 aloitettiin goottilaista tyyliä noudattavan kirkon kuorin ja poikkilaivan rakentaminen.

31. maaliskuuta 1146 Pyhä Bernhard saarnasi kukkulan pohjoisella kielekkeellä toisen ristiretken puolesta. Sittemmin Englannin Rikhard Leijonamielen ja Ranskan Filip Augustuksen armeijat lähtevät Vézelaysta kolmannelle ristiretkelle 2. heinäkuuta 1190.

Apottiluostari erosi vuonna 1162 Clynyn kongregaatiosta ja siirtyi Autunin piispan alaisuuteen, samalla se myös sai suojelijakseen Ranskan kuninkaan. Fransiskaanit ottivat vastuulleen luostarin toiminnot vuonna 1217 ja vuonna 1537 se siirtyi maalliseen omistukseen.

Vuonna 1790 Pyhän Magdalan Marian apottiluostarin basilikasta tuli yksinkertainen seurakuntakirkko. Vallankumouksen myötä myyty apottiluostari toimi kaupunkilaisten kivivarastona. Apottiluostarista ei jäänyt jäljelle käytännöllisesti katsoen mitään, oikeastaan vain kapitulisali, joka on entisöinnin jäljiltä hyvässä kunnossa ja joka palvelee sivukappelina. Luostarin sisäpihan holviston jälkiä on nähtävillä kapitulisalin seinillä. Kaikissa basilikan vieressä olevissa taloissa on aiemman paikalla olleen luostarirakennuksen jäänteitä, joten luostari on ollut kooltaan melkoisen suuri.

Eugène Viollet-le-Duc saapui paikalle vuonna 1840. Hänen tehtävänään oli basilikan restaurointi Prosper Mériméen suorittaman tarkastuksen ja arvioinnin perusteella. Kirkko oli kärsinyt huomattavia vaurioita hugenottien ilkitöissä. Vuoden 1793 paikkeilla keskusportaalien veistokset hakattiin rikki, ja salama tuhosi Pyhän Mikaelin tornin vuonna 1819. Restaurointi päättyi vuonna 1876 Pyhän Madgalan Marian pyhäinjäännöksen paikalleen asettamiseen sekä pyhiinvaeltajien tuloon paikalle. Vuosina 1912–1920 pyhiinvaeltajia ei otettu vastaan, mutta kun kirkosta tehtiin basilika vuonna 1920 niin myös pyhiinvaeltajat palasivat kirkkoon.

Vuonna 1979 basilika lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Vézelay-Sainte-Marie-Madeleine

Lähteet

Jean de la Monneraye, « Sainte Marie-Madeleine de Vezelay », Pariisi, 1968.
Gérard Denizeau, « Histoire visuelle des Monuments de France », Pariisi, 2003, ISBN 2-03-505201-7.
Alain Erlande-Brandenburg, « Histoire de l'architecture française » (Osa 1), Pariisi, 1995, ISBN 2-85620-367-1.
Raymond Oursel, « Bourgogne romane » (7. painos), La Pierre-qui-Vire, 1979.
Christian Sapin, « Vézelay - Abbaye Sainte-Marie-Madeleine (Yonne), « Dossiers d'Archéologie », Heinäkuu-elokuu 2002, N° 275.